Syyskuun 30. päivän liike

Syyskuun 30. päivän liike (indonesiaksi Gerakan 30 September, G30S, myös Gerakan September Tigapuluh eli Gestapu) oli sotilasryhmä, joka salamurhasi Indonesiassa 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 1965 välisenä yönä kuusi korkea-arvoista armeijan kenraalia tarkoituksenaan aloittaa vallankaappaus. Kaappaus kuitenkin epäonnistui, mutta tapahtumat johtivat siihen, että armeija otti Indonesiassa vallan ja syrjäytti presidentti Sukarnon. Ei ole selvää mikä taho oli syyskuun 30. päivän liikkeen taustalla. Tapahtumien seurauksena kenraali Suharto nousi Indonesian presidentiksi maaliskuussa 1967.

Vallankaappaus

Syyskuussa 1965 Indonesiassa kiersi huhuja, että joko kommunistit tai presidentti Sukarnoa vastustaneet oikeistolaiset upseerit suunnittelivat vallankaappausta. Itseään ”syyskuun 30. päivän liikkeeksi” kutsunut sotilasryhmä kokoontui pääkaupungissa Jakartassa 30. syyskuuta tarkoituksenaan siepata ja surmata seuraavan aamuyön aikana seitsemän merkittävää kenraalia. Ryhmä sai surmattua heistä kuusi, mutta seitsemäs eli kenraali Abdul Haris Nasution pääsi pakoon. Seuraavana aamuna liike ilmoitti kaapanneensa ennaltaehkäisevästi vallan estääkseen salaliitossa olleiden kenraalien suunnitteleman kaappauksen presidenttiä vastaan. Liikkeen johdossa esiintyi everstiluutnantti Untung Syamsuri. Vielä saman päivän aikana armeijan strategisten reservijoukkojen komentaja kenraali Suharto otti kuitenkin aloitteen itselleen ja kukisti kaappaushankkeen.

Seuraukset

On esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, mikä taho oli ”syyskuun 30. päivän liikkeen” taustalla. Vahvan aseman presidentti Sukarnon valtakaudella saavuttanut Indonesian kommunistinen puolue (PKI) väitti kyseessä olleen armeijan sisäinen valtataistelu, kun taas asevoimien johto väitti sitä PKI:n vallankaappausyritykseksi. Tähän väitteeseen nojaten armeija käynnisti kommunisteihin kohdistuneet valtaisat vainot, joissa surmattiin seuraavien kuukausien aikana eri arvioiden mukaan 80 000 – 1 000 000 ihmistä. Kommunisteihin ja kommunisteiksi epäiltyihin kohdistunut poliittinen vaino jatkui sen jälkeen vielä vuosien ajan. Voimakkaan PKI:n tuhoaminen horjutti presidentti Sukarnon luomaa valtatasapainoa ja jätti heikon presidentin sotavoimien armoille. Maaliskuussa 1966 armeija pakotti Sukarnon antamaan pääesikunnan päälliköksi kohonneelle Suhartolle poikkeusvaltuudet, joiden nojalla tämä lakkautti PKI:n kokonaan. Suharto kasasi vähitellen kaiken vallan itselleen, ja Indonesian parlamentti nimitti hänet maaliskuussa 1967 virkaatekeväksi ja vuotta myöhemmin varsinaiseksi presidentiksi.

Kuka oli kaappauksen takana?

Suharton valtakaudella PKI:n syyllisyys vuoden 1965 vallankaappausyritykseen liitettiin osaksi Indonesian virallista historiankirjoitusta. Tämän selityksen mukaan hankkeen takana olivat PKI ja sen kanssa liittoutuneet armeijan vasemmistolaiset upseerit, joita Kiina ja Indonesian kiinalaisvähemmistöön kuuluneet tukivat. Tätä selitystä on kuitenkin epäilty. Länsimaisten tutkijoiden keskuudessa enemmän kannatusta on saanut teoria, jonka mukaan oikeistolaiset kenraalit olisivat todella suunnitelleet Sukarnon syrjäyttämistä (mahdollisesti CIA:n tuella), koska he eivät hyväksyneet Sukarnon yhteistyötä sisäpolitiikassa kommunistien ja ulkopolitiikassa sosialististen maiden kanssa. Tämän teorian mukaan ”syyskuun 30. päivän liike” olisi ollut Sukarnolle lojaalien vasemmistolaisten upseerien yritys kaavaillun sotilasvallankaappauksen estämiseksi. Jotkut ovat lisäksi arvelleet ”syyskuun 30. päivän liikkeen” olleen alusta alkaen vastapuolen soluttama, koska se epäonnistui niin surkeasti. Muun muassa politiikantutkija Benedict Anderson on väittänyt, että Suharto tiesi ”syyskuun 30. päivän liikkeen” kaappaushankkeesta etukäteen ja käytti sitä hyväkseen tuhotakseen kilpailijansa armeijan johdossa sekä päästäkseen valtaan.

Katso myös

• Indonesian–Malesian konfrontaatio

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syyskuun 30. päivän liike Wikimedia Commonsissa